Markkinat pärjäisivät vähemmälläkin epävarmuudella

Maailman osakemarkkinoiden viimeaikainen laskusuhdanne on iskenyt ankarimmin yhdysvaltalaisiin osakeindekseihin. Samaan aikaan Yhdysvaltain dollari on heikentynyt suhteessa eurooppalaisiin valuuttoihin, kuten euroon, ja vielä enemmän suhteessa pienempiin valuuttoihin, kuten Ruotsin kruunuun.

Samanlainen dollarin heikkeneminen euroon nähden tapahtui myös Trumpin edellisellä kaudella. EUR/USD-kurssi oli huipussaan noin 1,58 huhtikuussa 2008. Tämän jälkeen dollari vahvistui vähitellen suhteessa euroon, ja valuuttaparin alin noteeraus  oli noin 1,07 joulukuun 2016 puolivälissä – muutama viikko Trumpin ensimmäisen vaalivoiton jälkeen. Silloin, kuten nytkin, euro elpyi jonkin verran, ja EUR/USD-kurssi nousi lähes 1,20:een toukokuussa 2018. Tämän jälkeen trendi kääntyi jälleen, ja valuuttaparin kurssi laski takaisin 1,09:ään huhtikuussa 2020. Syyskuussa 2022 EUR/USD laski alle 1,0:n ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002, noustakseen sitten takaisin 1,1:n tuntumaan.

Vuoden 2025 alusta lähtien Yhdysvaltain valtion kaksivuotisten joukkovelkakirjalainojen tuotto on laskenut 4,2 %:sta 3,95 %:iin, kun Saksassa vastaava tuotto on noussut 1,9 %:sta 2,2 %:iin. Yhdysvaltain korkomarkkinoilla arvioidaan nyt, että maan keskuspankki laskee korkojaan kolme kertaa vuonna 2025, kun kaksi kuukautta sitten vastaava arvio oli vain yksi. Yhdysvaltain korkoja painaa alaspäin lisääntynyt taantuman riski. Valtion joukkovelkakirjalainojen alhaisemmat tuotot vähentävät yhdysvaltalaisten omaisuuserien houkuttelevuutta. Samaan aikaan Euroopan maiden on pakko kohentaa puolustustaan, sillä Yhdysvaltain sotilaallinen tuki Natolle ja Euroopalle ei ole enää itsestäänselvyys. Tämä nostaa Euroopan korkotasoa ja voi johtaa euron vahvistumiseen suhteessa dollariin.

Sijoittajat kohtaavat lähes päivittäin uusia riskejä osake- ja valuuttamarkkinoilla, joiden myllerryksen taustalla on Yhdysvaltain presidentti Trump. Hän on aloittanut toisen kautensa ryminällä ja esittänyt tulleja Kanadalle, Meksikolle, Euroopalle ja Kiinalle. Yhdysvaltain ulkopuoliset maat ovat reagoineet tilanteeseen, ja joissakin tapauksissa, kuten Kanadan osalta, ryhtyneet vastatoimiin. Kaupankäynti on monimutkainen asia: esimerkiksi monet autojen osat ylittävät Yhdysvaltain ja Kanadan välisen rajan useita kertoja, ennen kuin ne kootaan lopulta autoiksi Yhdysvalloissa. Trumpin viimeviikkoinen päätös määrätä tulleja autoille osoitti, että talouden realiteetit asettavat rajat sille, miten korkeita tullit voivat – ainakin Pohjois-Amerikassa – olla, ennen kuin presidentin omat äänestäjät alkavat kärsiä amerikkalaisvalmisteisten autojen kallistumisesta.

Yhdysvallat tuo edelleen enemmän kuin vie, mutta viime vuosina alijäämä on pienentynyt. Kauppavaje on suurin suhteessa Kiinaan, jonka osuus Yhdysvaltain viennistä on 7,0 % ja tuonnista 13,4 %. Ensimmäisellä kaudellaan Trump keskittyi Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasuhteisiin, mutta tällä kertaa hän on painottanut enemmän naapurimaita Kanadaa ja Meksikoa, joiden osalta kaupankäyntivirrat ovat lähempänä tasapainoa. Pohjois-Amerikassa on tehty Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon välillä  kaksi vapaakauppasopimusta – ensimmäinen vuonna 1994 ja toinen vuonna 2020.

Heikko dollari ja matalammat korot voivat kuulua Trumpin strategiaan Yhdysvaltain talouden elvyttämiseksi. Yhdysvaltain dollarilla on erityisasema maailman varantovaluuttana, minkä ansiosta Yhdysvaltain hallitus on voinut ylläpitää huomattavasti suurempaa julkista velkaa kuin muut maat ilman, että sen olisi tarvinnut nostaa korkoja merkittävästi. Trump ei kuitenkaan näytä pitävän tätä keskeisenä seikkana talouspolitiikassaan.

Päätelmämme on, että niin kauan kuin Trump jatkaa ehdotustensa muuttamista ja säätämistä, osakemarkkinat pysyvät epävakaina. Toivokaamme, että Kanadan ja Meksikon vapauttaminen autotulleista on ensimmäinen esimerkki siitä, että Trump joutuu mukautumaan todellisuuteen. Jos ja kun tulliehdotukset muuttuvat maltillisemmiksi muutoksiksi, uskomme, että dollari voi saada osan vahvuudestaan takaisin.