Hopea – miten tämän päivän markkinat eroavat historiasta?
Hopea on raaka-aine, jolla on mielenkiintoinen historia. Sitä on kautta historian käytetty sekä jalometallina että tärkeänä teollisena komponenttina. Hopea jää usein kullan varjoon, mutta nykyisillä markkinoilla se on merkittävämpi kuin koskaan – syistä, joita tarkastelemme tässä artikkelissa.
Tausta
1970-luvulla kaksi yhdysvaltalaista veljestä, Nelson ja William Hunt, onnistuivat ostamaan kolmanneksen kaikesta hopeasta, joka ei ollut Yhdysvaltain valtion omistuksessa. Tämä johti hintojen jyrkkään nousuun. Kun veljeksillä ei ollut enää pääomaa jatkaa fyysisen hopean ostamista, he siirtyivät futuurimarkkinoille, mikä nosti hintoja entisestään. Kahdessa vuodessa hopean hinta nousi 6 dollarista 48 dollariin unssilta. Kyseessä oli historiallinen liike, joka ei kestänyt. Kun uudet säännöt rajoittivat korkeampien marginaalivaatimusten vuoksi veljesten mahdollisuuksia ostaa lisää futuurisopimuksia, hintojen nousu pysähtyi ja kysyntä laski. Veljeksille asetettiin takuusummavaatimuksia, joiden vuoksi heidän oli katettava tappionsa. He olivat sijoittaneet paljon sekä fyysiseen hopeaan että futuurisopimuksiin eivätkä pystyneet täyttämään vaatimuksia, mikä johti konkurssiin. Hopeamarkkinoiden romahdus 18. tammikuuta 1980 on jäänyt historiaan nimellä "Silver Thursday", ja sen jälkeen kesti vuosikymmeniä, ennen kuin hinnat palasivat paisuneelle tasolle. Tällä kertaa syyt olivat kuitenkin toiset.
Seuraava suuri hintaralli nähtiin vuonna 2011. Yhdysvalloissa vuosina 2008 ja 2010 toteutettujen määrällisten kevennysten jälkeen dollari heikkeni, ja sijoittajat pelkäsivät, että rahan painaminen johtaisi korkeaan inflaatioon. Tämä lisäsi sekä kullan että hopean kysyntää inflaatiosuojauksessa. Samaan aikaan teollinen kysyntä kasvoi, mikä johtui erityisesti Kiinan kasvavasta aurinkopaneeliteollisuudesta. Lisäksi tarjonta oli rajallista suhteessa kasvavaan kysyntään. Kuten 1980-luvulla, marginaalivaatimuksia kuitenkin korotettiin, mikä pakotti monet sijoittajat purkamaan omistuksiaan, ja hopean hinta laski jyrkästi.
Nykyiset markkinat
Nykyään hopea on teollisuudelle vielä tärkeämpi raaka-aine kuin vuonna 2011. Sitä käytetään monissa tuotteissa puolijohdeakuista ja aurinkopaneeleista lääkinnällisiin laitteisiin, ja nyt robotiikka on nousemassa uudeksi kysyntää lisääväksi tekijäksi. Automaatio yleistyy kaikkialla automaattipölynimureista autonomisiin kaivoskoneisiin, ja kehittyneiden akkujen tarve kasvaa. Keskeisenä puolijohdetekniikan raaka-aineena hopea voi hyötyä tästä kehityksestä, mikä tekee sen markkinadynamiikasta merkityksellisemmän kuin koskaan.
1970-luvun ja vuoden 2011 hopean hinnannousuihin verrattuna nykymarkkinoilla ollaan uusien haasteiden edessä. Varastot ovat huvenneet maailmanlaajuisesti, ja tiukat ympäristösäännökset viivästyttävät uusia kaivoshankkeita. Yhdessä tarjonnan rajallisuuden kanssa kasvava kysyntä lisää paineita jo ennestään niukalle saatavuudelle. Toisin kuin aiemmissa hintaralleissa, tämän päivän hopeamarkkinoille on ominaista keskeisten teollisuudenalojen rakenteellinen kysyntä, mikä lisää tarjontaan kohdistuvaa painetta entisestään.
Koska hopean tarjonta on rajallinen ja teollinen kysyntä kasvaa, hopean hinta on nyt aiempaa alttiimpi hintavaihteluille. Suurten fyysisten toimitusten äkillinen tarve voi aiheuttaa short squeeze -ilmiön ja nostaa hintoja. Ilman merkittäviä keskusvarantoja, joilla voitaisiin puuttua markkinatilanteeseen siten vakauttaa markkinoita, hintakehitys voi muuttua yhä arvaamattomammaksi. Tämä luo mahdollisuuksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Riskit
Investors in the products are exposed to the risk that the Issuer or the Guarantor may not be able to meet its obligations under the products. A total loss of the invested capital is possible. The products are not subject to any deposit protection.
If the product currency differs from the currency of the underlying asset, the value of a product will also depend on the exchange rate between the respective currencies. As a result, the value of a product can fluctuate significantly.
The value of the products can fall significantly below the purchase price due to changes in market factors, especially if the value of the underlying asset falls. The products are not capital-protected.
Product and possible financing costs reduce the value of the products.